Tunteiden sekamelskassa, itkun tuherruksen keskellä, pää pyörällä. 

Voi tätä tunnetilaa - luulin että olin valmistautunut -

12.03 klo 23:21 minusta se siis tehtiin - mikä nyt sitten olenkin...

"Elämän pienistä asioista se kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi."

Siitä se sitten on vietävä sitten maakuntatasolle ja mietittävä kuka heistä ajattelee kuten vaalikeskusteluisssa puoluejohtajilta on kuultu (mutta joista ei selkoa kuitenkaan saatu). Kuka sitä maakunnan keskusteluissa joutaa juosta ;-) ja ei maakunnille mitään voida luvata vaikka kuin haluaisivat.

Ja sitten vielä kaikenmaailmansak:n mainokset joita kommentoidaan jokikisessä tentissä - niinkuin se vaikuttaisi seuraavan nelivuotiskauden aikana tuon taivaallista eduskuntaan valittujen toimintaan...

Äänestän tottakai - mutta

...en tiedä onko itsessä vai onko jossain jotain vikaa...

1. Elämän ihme, lapset, minä joka koen jatkuvasti olevani huono äiti, kiireinen emo. Siitä huolimatta olen saanut lapseni kutakuinkin kohdalleen - näillä eväin. "Äitiä ei voi valita - yritän parhaani"

2. Elämän sattumat, viime kuukausien aikana on kohdalleni "sattunut" sellaisia asioita jotka ovat vieneet niin suuriin asioihin, ratkaisuihin. "Kaikella  täytyy olla tarkoitus."

3. Elämän voima.  Miten ihmiseltä voi löytyä voimaa ja rohkeutta niillä hetkillä joista jossain tilanteissa voisi luulla että ei kohdalle voisi koskaan osua. "Jokaiselle annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa"

4. Elämän tunteet, ihmiseltä löytyy tunteita laidasta laitaan, rakkaus, kaipaus, viha, suru, voima, kaikkia näitä jopa samana päivänä ."Tunne ja anna muidenkin tuntea"

5. Elämän viisaus, kuka sen sitten antaakin, päivät jotka ovat kuin helminauhoja seuraavat toisiaan, luoden jonon, jonka seuraukset ulottuu kaikkialle. "Olkoon se elämän tarkoitus"

6. Elämä. On ihme itsessään, kaikkine vaikeuksineen, iloineen suruineen... " Elän vain kerran"

Millä keinoin työnantaja edesauttaisi työssä viihtymistä, että ainakin lähes jokainen päivä, jokainen viikko tuntuisi siedettävältä. Että kahvipöytäkeskustelut olisivat muutakin kuin tilanteen kauhistelemista, muiden arvostelemista ja pelon lietsomista.

Vietämme työssä niin suuren osan ajasta että viihtymisestä puhuminen ja sen eteen ponnisteleminen on sen arvoista.

Toisaalta - mitä jokainen voi itse tehdä viihtymisen eteen - kaikkea ei voi sysätä työnantajan harteille, työntekijät ainakin voisivat yrittää sietää toisiaan, sietää päätöksiä, sietää sitä että työtä on vaan tehtävä. Tai sitten voi olla ihan hiljaa - ja ainahan työpaikkaa voi vaihtaa..

Hyvää tulevaa työviikkoa kaikille !!

Kuin kirjoitettu minua varten - lukemattomat kerrat olen päättänyt (huom! päättänyt) alkaa pitämään tapaamisista, kokouksista, tehtävistä kirjanpitoa läppärille...aina se on kaatunut muutamaan päivään. Parhaiten asiat hallitsen sillä omalla - ihanansekaisella lappusodalla. Tosin se on tiivistynyt viimevuosina kalenteriin, johon merkitsen viikon tehtävät ja aina kun ne on tehty vedän yli. Lisäilen ja poistan kun tarpeellista.

On totta myös arteikkelissa mainittu "Paperille kirjoittaminen on kuitenkin psykologisesti syvempi prosessi kuin vaikkapa tekstiviestiin vastaaminen" - on todella. Joskus kun siirrän pikaisesti otettuja ei niin siistejä tietoja puhtaalle lapulle/kalenteriin tai lehtiöön - tuntuu että vain alkuperäisen tekstin kanssa saan yhteyden. Joskus jopa talletan alkuperäisen lappusen - jos sattuu asia unohtumaan..

Hallittua tai ei - minulla se toimii  :-)

Omistuskirjoituksesta alkaen kirja koskettaa, vaikka kyse onkin osittain politiikan muistelmateoksesta, mutta myös hieno selviytymistarina elämän vaikeimmasta tapauksesta.

"Talossa oli käynyt vieraita, hyviä tuttuja, mutten kaikkia muista, saatika millä asioilla he ovat olleet"

Hienoa Sauli - hienoa. Suosittelen !

Artikkeli sai pohtimaan että näinköhän... Totuutta löytyi ja kieltämättä piirteet on tuttuja. Yhä enemmän naiset viimeistään yli nelikymppisenä miettivät elämäänsä ja haluavat enemmän - ei riitä se jos on saanut olla lapsia kasvattamassa kotona. Ollaan valmiit luopumaan vaikka mistä, kilpailemaan miehen kanssa.

Bulgarialainen nainen on kuten suomalainenkin, psyykkisesti vahvempi kuin mies. Mielestäni Veselina kiteyttää Bulgarialaisen ajatuksen hienosti: Mies on Bulgariassa perheen pää, mutta nainen on se kaula, joka auttaa päätä känntymään.

Eli nainen toimii kuten nainen, Bulgariassakin.

Opettaja oli koettanut saada selville syyllisen - kuka oli käynyt kylän mummon ikkunan takana sinisen lampun kanssa... Onko koulutuksessa heille opetettu että "kerran syyllinen-aina syyllinen" (joskus poika on kai sitäkin ollut..) Opettajien ei tarvitse olla niin mielikuvituksettomia että eivät edes voi harkita muita vaihtoehtoja.

Sydämeni kihisi ja näppini suoraastaan syyhysi kun teki mieli kirjoittaa reissuvihkoon pienet terveiset. Minä uskon pientä poikaani... (tunnustuksiakin on tullut - ja kyllä minä omani tunnen, siis milloin on syyllinen)

Syyllistyinpä siinä sitten vähän opettajan arvosteluun poikani kuullen - siihen minulla on oikeus.